Project Description

EtusivuMateriaalitNäkökulmaHiljaiset signaalit ja eriytyvät innovaatiokehykset

Näkökulman on kirjoittanut Antti Luomala, ruokamurrokseen perehtynyt Ahlmanin projektipäällikkö.

Kestävän ruokamurroksen heikkoja signaaleja

Minkälaisia käytännön johtopäätöksiä ja toimintalinjoja meidän tulisi johtaa tästä haastavasta toimintaympäristöstä ja ruokamurroksen eri tulevaisuusvisioista? Miten kohtaamme ruokaturvamme ja monitasoisen murroksen ja kestävän ruokajärjestelmän rakentamista koettelevat ristiaallokot? Miten voimme linjata ruokajärjestelmän paikallista tai kansallista kehittämistyötä tilanteessa, jossa sekä taloudelliset liikevoimat, poliittiset ohjausmekanismit että asiantuntijoiden näkemykset vaikuttavat ohjaavan ruokamurrosta ristiriitaisiin suuntiin?

Heikkoja mutta merkitseviä signaaleja erilaistuvasta ruokamurroksesta ja produktiivisen, teollisen ruokajärjestelmän transitiosta löytyy, mutta teollisen ruokatalouden näkyvyys ja sen instituutioiden vaikutusvalta peittävät ne helposti. Näitä signaaleja ovat esim. catch-all-termi ”uudistava” (regeneratiivinen) maatalous, YK:n suositukset perinteisten pientilojen tukemiseksi, resilienssipolitiikan ja paikallisen ruokatalouden korostaminen (”lähiruoka”), Holistic Management -menetelmät, monilajiset tilat, permakulttuuri suunnitteluperiaatteena, Tuomas Kuhmosen käsite vuorovaikutuksellisesta ruokajärjestelmästä, BIOS-tutkimusyksikön ’ekologinen jälleenrakennus’ sekä PCI:n näkymä ”suuresta yksinkertaistumisesta” ja maaseudun uudesta merkityksestä. Viimeisin näistä näkyy heikkona signaalina vuodesta toiseen, kun kysytään mitä ihmiset haluaisivat elämältään: suuri osa etenkin nuorista aikuisista haluaisi asua maaseutumaisessa ympäristössä, kuluttaa vähemmän ja olla enemmän tekemisissä syömänsä ruoan tuottamisen kanssa.

Analyysimme perustella toimivinta olisi kiinnittää vähemmän huomiota kokonaisvaltaisiin ruokapolitiikkaohjelmiin ja sen sijaan tukea erilaisia näiden signaalien vihjaamia rinnakkaisia innovaatiokehyksiä, joista maatilat, elintarvikeyritykset ja alueet voivat löytää itselleen sopivia kehitystoimenpiteitä.

Ville Lähde korostaa, että ”paikallisten ja alueellisten ruokajärjestelmien elvyttäminen ja omavaraisuusasteen nosto ovat kriittisen tärkeitä asioita yhä kriisialttiimmassa maailmassa. Tarvitaan sellaista systeemistä ”tehottomuutta”, joka on vastoin ruokajärjestelmän perittyä tilannetta. Päällekkäisyys on myös tärkeää siksi, että ruoantuotanto on ’epäelastista’ … sitä ei voida mielekkäästi ajaa alas ja käynnistää nopeiden suhdannevaihteluiden myötä. ’Luova tuho’ ei toimi ruoantuotannossa samalla tavalla kuin vaikkapa teollisuudessa, sillä ruoantuotannon mahdollistavaan sosioekologiseen perustaan (esimerkiksi peltomaa, siemenkannat, viljelytaidot, tuottajayhteisöt) on kasautunut vuosikymmenten perintö, sen ylläpito edellyttää jatkuvuutta … Ruokajärjestelmän toimijoiden välisen tasa-arvon edistäminen ja nyt heikompien toimijoiden, etenkin pientuottajien, itsemääräämisoikeuden lisääminen ovat välttämättömiä askeleita kohti ruokajärjestelmän vahvaa ja laajaa resilienssiä. Tuotannon ja kulutuksen valikoiman monipuolistaminen on toinen tavoite, joka vie vastaan vallitsevia ruokajärjestelmän intressejä. Tavoitteena ovat verkostot, joiden solmukohtien väliset kytkökset eivät ole niin vahvoja ja joissa on enemmän vaihtoehtoisia kulkureittejä … Mutta kuten sanottua, paikallisten ja alueellisten ruokajärjestelmien elvyttämisen rinnalla tarvitaan kansainvälistä kauppaa.”

Erilaistuvat, rinnakkaiset innovaatiokehykset

Ruokatalouden toimintatapojen monipuolistaminen yleisenä kehittämisperiaatteena mahdollistaa sekä a) alan yrittäjille kytkeytymisen omaan tilanteeseen, resursseihin ja osaamiseen sopivaan kehittämismalliin, b) kuluttajille ja ruokatietoisille kansalaisille lisää osallistumiskanavia, että c) maakunnallisen ruokajärjestelmän kehittämistyölle useita hedelmällisiä lähtökohtia. Monipuolistaminen, rinnakkaisten innovaatiokehysten salliminen tarkoittaa, että hyväksymme, tarvittaessa korostamme, ruokajärjestelmän erilaistumista. Miten tämä voi näkyä käytännössä?