Tulevaisuuden tutkija Tuomas Kuhmonen haastaa Aitoja Makuja -sivustolla pohtimaan peruasioita:
”Suomen ruokajärjestelmää on rakennettu vuosikymmeniä kustannustehokkuusajattelun pohjalta. Tulokset ovat olleet hyviä: kuluttajat käyttävät ruokaan enää 12 % kulutusmenoistaan ja 88 % voidaan käyttää muiden tarpeiden tyydyttämiseen.”
”Asiantilaa on yritetty korjata markkinamekanismin ulkopuolelta erilaisilla ehdollisilla tulonsiirroilla eli tuilla ja normiohjauksella. Lopputulos on hyvin tunnettu massiivinen tukijärjestelmä, josta on tullut ikiliikkuja. Suuri tuki mahdollistaa halvan hinnan ja halpa hinta edellyttää tukea. Halpa hinta on suomalaisen ruokaketjun painovoimakentän ydin, johon kuluttajia on totutettu massiivisella mainontapotilla. Poispääsy tästä yhtälöstä häämöttää kuun pimeällä puolella tai kauempana.”
”Kustannustehokkuus on saavutettu osaamisen ja teknologian kehittymisen sekä lisääntyneen työnjaon kautta. Maatiloilta on kuoriutunut pois sekä panosten tuotantoon että tuotteiden jalostukseen liittyviä toimintoja. Vielä viime vuosisadan alkupuolella suomalaiset maatilat olivat panostuottajia, raaka-ainetuottajia ja jatkojalostajia. Lannoitteena oli lanta eikä apulanta ja jatkojalostusvälineinä kirnu ja mylly. Omavaraisuus oli korkea, mutta eipä silloin tosin ollut ruokittavana oman koti- ja paikallistalouden ulkopuolella miljoonapäistä kaupunkilaisväestöä.”
Kirjoittaja: Tuomas Kuhmonen
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
