Project Description

EtusivuMateriaalit, Näkökulma, RuokamurrosRuokavienti ja lähiruoka

Ruokajärjestelmän suuntaa haastavan näkökulman on kirjoittanut Antti Luomala, projektipäällikkö Ahlmanin ruokahankkeissa. Teksti on julkaistu 6.9.2020.

Näkökulman mukaan ruokaketjun vahvat toimijat, jotka ovat vaikuttaneet Matti Apusen koostamaan Seisova Pöytä -pamfletin taustalla, ovat lukkiutuneet ruokatekniseen utopiaan.

Tämän vuoksi ansiokas analyysi ei kuitenkaan tunnista tärkeimpiä ruokamurroksen voimia ja tekijöitä, kuten teknis-kemiallisen tuotantotavan korvaamista uudistavilla viljelyperiaatteilla, eikä ruoan arvoketjujen epätasa-arvon juurisyitä.

Lue tiivistelmä alta tai koko näkökulma täältä.

kuvituskuva, sinivihreä ja valkoinen tausta, jossa maatalouteen ja teknologiaan liittyviä kuvakkeita

Ruokavienti ja lähiruoka – yhteispeliä vai kilpailua?

”Suomi tuo ruokaa maahan moninkertaisesti vientiin verrattuna ruoan ulkomaankaupan alijäämän ollessa lähemmäs 4 mrd. €. Vientiponnistelumme näyttävät kansainvälisessä vertailussa hajanaisilta. Suomiruoan imagokärkeä ei ole kirkastettu ja strategisuus uupuu. Satoja miljoonia euroja ruokaviennin kasvua olisi saatavilla, kun vain tunnistaisimme ongelmat ja toimisimme.”

”Tähän suuntaan argumentoivat Matti Apusen haastattelemat ruokaketjun asiantuntijat SOK:n julkaisemassa pamfletissa. Johtopäätöksenä koosteessa esitetään, että Suomen ruokaketju pääsee kasvu-uralle investoimalla teknologiaan, panostamalla keskitetysti suomiruoan brändäämiseen ja kärkituotteiden menekinedistämisellä, kuten muutkin ovat tehneet. Pamfletin mukaan suomalainen ruokaketju ”toimii tottumuksen voimalla … tuotamme edelleen tehokkaasti massaa ja ajattelemme kiloja silloinkin, kun pitäisi ajatella euroja”. Raaka-aineen ja bulkin tuottamisesta on päästävä kohti lisäarvotuotteita, jotka vastaavat kaupungistuvan, rikastuvan ja yksilöllistyvän maailman muuttuvaan kulutuskysyntään. Muu maailma ostaisi kyllä, jos tietäisi meistä ja meillä olisi enemmän tarjottavaa. Mahdollisuuksia vahvalle suomiruokabrändille nähdään mm. antibioottivapaudessa, järvikalassa, uusissa tuotantoteknologioissa ja vaikeissa olosuhteissa viljelemisessä.”

”Viennin edistämisen tarpeesta sekä suomituotannon bulkki- ja volyymikeskeisyydestä on vaikea olla eri mieltä. Mutta jotain perustavaa on jäänyt kuulematta, minkä vuoksi pamfletin kokonaiskuva hieman ontuu. Toimintaympäristössämme on liikevoimia, jotka tässä analyysissa eivät kuulu. Lukijan on hyvä huomata, ettei kritiikki tarkoita ruokaviennin vastaisuutta. Antibioottivapaan ja globaalisti edistyksellisen kotieläintuotantomme, järvikalan, tai esim. suomalaisen perunan päämäärätietoinen brändäys sekä jalostusasteen ja viennin kasvatus ovat tärkeitä tavoitteita monestakin näkökulmasta.”

”Kuten VTT:n tiekartat, maalaavat Apusen haastateltavat vahvaa ruokateknistä utopiaa – jatkuvan teknis-taloudellisen kasvun tulevaisuutta – jossa energian, luonnonvarojen ja rahan ongelmia ei tarvitse huomioida, koska teknologia. Asiantuntijoiden kuvaamassa tulevaisuudessa pakkaudutaan sinkkuina keittiöttömiin kaupunkiasuntoihin ja alkutuotanto robotisoidaan tai siirretään teollisiin laboratorioympäristöihin. Ihmiset kasvavat yhä syvemmin kiinni digitaaliseen markkinakoneistoon, joka reagoi esineiden internetin, biohakkeroinnin ja luonnonympäristön herkeämättömän teknisen manipulaation välityksellä heidän ruokamieltymyksiinsä ja terveydentilaansa.”

Lue kirjoitus kokonaisuudessaan täältä.