Project Description

EtusivuMateriaalit, Näkökulma, RuokamurrosVisio kasvinviljelyn lisäämisestä Pirkanmaalla

Näkökulma pohjautuu Ville Lähteen ja KOTIETU-hankkeen skenaarioihin, ja sen on kirjoittanut lyhyisiin ruokaketjuihin ja ruokamurrokseen perehtynyt Ahlmanin projektipäällikkö Antti Luomala.

Eläintuotannon pitkän aikavälin globaali supistuminen ja kasvisten tuotannon lisääminen Pirkanmaalla

Ville Lähde kirjoittaa:

”Viime vuosien ehkä tunnetuin ja siteeratuin ruoantuotannon ympäristövaikutuksia koskeva tutkimus vahvisti kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin saman asian tuottamisen ympäristövaikutuksilla voi olla monikymmenkertaiset erot riippuen siitä, missä ja miten ruokaa tuotetaan. Toiseksi näistä tuotantotapaeroista huolimatta iso kuvio on se, että keskimäärin eläintuotanto kuormittaa laajalla ympäristövaikutusten tarkastelujoukolla huomattavasti enemmän kuin ruokakasvien viljely. Tästä asiasta ei ole minkäänlaista merkittävää erimielisyyttä tutkimuksen piirissä.”

”Tästä voi vetää kaksi yhtä pätevää johtopäätöstä. Yhtäältä eläintuotannon osuuden vähentäminen on välttämätöntä, jotta ruokajärjestelmien ympäristökuormitusta voidaan laskea. Toisaalta globaalin tason laskelmia ei voi suoraan soveltaa mihinkään paikalliseen kontekstiin, vaan on tarkasteltava, miten asioita tuotetaan tietyllä alueella ja mitkä ovat luonnonedellytykset. Kumpikin johtopäätös pitää paikkansa, ja kumpikin tulisi kyetä ottamaan huomioon yhtaikaa. Tämä on osoittautunut suomalaisessa keskustelussa tuskaisen vaikeaksi. Pikemmin on niin, että yhtäältä eläintuotantoa kritisoidaan soveltamalla globaaleja laskelmia yksi yhteen täkäläiseen ympäristöön tai ”paikallisen kontekstin huomioimisella” käytännössä vastustetaan muutoksia.”

Pirkanmaa tarvitsee kasvinviljelyn kehittämistä

Pirkanmaan maatilatalouden tuotoksesta on kotieläintuotantoa 80%. Etenkin avomaantuotantoa ja erikoisakasvien tuotantoa on maakunnassamme vähänlaisesti ja lisää tarvitaan, jos haluamme maakunnallista omavaraisuutta. Entä tuleeko kotieläintuotanto tulevaisuudessa vähenemään, pysymään vakiona, vai kasvamaan? Kullakin vaihtoehdolla on erilaisia vaikutuksia sekä peltojen käyttöön, aluetalouteen, ympäristöön että kauppaan. Näitä eri tulevaisuuspolkuja on tutkittu Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksen KOTIETU-hankkeessa. Eri skenaarioiden toteutumisen todennäköisyyksiä on tietenkin vaikea arvioida. Tärkeintä on olla avoin ja eri vaihtoehdoista tietoinen strategisessa yhteistyössä.

Kasvinviljelyn kehittyminen, uudistava viljely, hiilensidonta ja kannattava eläintuotanto voidaan yhdistää

Voimme johtaa Suomen kotieläintuotannon tulevaisuuskuvien poluista esimerkin omaisesti seuraavanlaisen maakuntatason (ja kansallisen tason) win-win-skenaarion:

a) Suomalaiset vähentävät merkittävästi lihan kulutusta terveys- ja ympäristösyistä

b) Suomessa tuotettua lihaa aletaan enenevästi brändäämään vientimarkkinoiden ympäristö- ja eläinetiikasta tietoisille kuluttajille. Suomessa on hyvä vesitilanne, korkea tuotantoeläinten hyvinvointi ja pohjoisilla alueilla eläintalous voi olla ekologisesti lähes yhtä kestävää kuin kasvisten tuotanto.

c) Hinta tuottajalle ja jalostajalle nousee, mikä nostaa eläintalouden kannattavuutta

d) Tuotantomäärät pysyvät Suomessa ja Pirkanmaalla vakaana tai jopa varovaisesti nousevat. Suomalaiset ostavat lähinnä kotimaista lihaa, vähemmän ja kalliimmalla. Loput myydään ulkomaille, kalliimmalla.

e) Nurmen kasvatuksessa ja laidunnuksessa sovelletaan yhä enemmän uudistavan maatalouden menetelmiä ja hiiltä sidotaan maaperään. Tuotantoeläimet osallistuvat (taas) enenevissä määrin maaseutuympäristön ja -maiseman hoitoon, mikä tukee Suomen nousevaa puhtaaseen luontoon liittyvää matkailubrändiä.

f) Eläintalouden sivuvirtoja, lähinnä siis karjanlantaa, aletaan Suomessa ja Pirkanmaalla hyödyntämään paremmin energianlähteenä sekä lannoituspanoksina kasvisten ja kasviproteiinien kasvavassa tuotannossa.

g) Suomalaiset syövät yhä enemmän kasviksia. Kasvisten tuotannossa aletaan soveltamaan pienimuotoisia ja intensiivisiä tuotantotapoja. Työllisyys, omavaraisuus ja ruokakansalaisuus kehittyvät positiivisesti.

i) Lisääntyvän kasvisten tuotannon kylkeen syntyy uutta jalostavaa teollisuutta, josta saadaan lisäarvotuotteita myös vientimarkkinoille.

porkkananippuja ja kukkakaaleja