Luen aamupalapöydässä elintarvikejätin muropakettia. Lapset tykkäävät näistä. Kyljessä on idyllinen kuva maanviljelijästä ja teksti ”farm-to-table”. Todellisuudessa paketin on tuottanut ylikansallinen prosessiteollisuus. Viljat jossain ulkomailla pakattuihin muroihin on ostettu hinnan mukaan ties mistä. Lähiruokaan epämääräisesti viittaava viesti on oletettavasti mukana, koska markkinatutkimuksen mukaan sellainen koskettaa kuluttajia. Mielikuvia hyödynnetään arkailematta, vaikka kyseisen muropaketin matkalla pellolta pöytään tehtaiden, terminaalien ja markettien kautta ei lasketa välikäsiä eikä välimatkoja, pelkästään liikevoittoja.

Pientuottajien ja lähiruoan kysyntä näyttää kasvavan jatkuvasti

Lähiruoka kiinnostaa. Moni haluaa (ainakin toisinaan) ostaa mahdollisimman lähellä, mielellään pienimuotoisesti ja kestävästi tuotettuja elintarvikkeita ja raaka-aineita, jotka löytävät tiensä marketteihin, toreille ja Rekoihin suoraan tuottajalta ilman välikäsiä. Hinta ei näissä ostoksissa ole tärkeintä.

Vaikuttaa siltä, että suoraan pellolta pöytään -tyyppisen lähiruokamarkkinan kysyntä kasvaa vakaasti jatkossakin. Tuottajien ja jalostajien kannattaakin nyt kehittää tuotteitaan ja palveluitaan vastaamaan tähän kysyntään.

Lähituotteet merkitäänkin marketeissa yhä selkeämmin. Lähiruoan verkkokaupat kasvavat hitaasti mutta varmasti. Lukuisat ravintolat haluavat tarjota asiakkailleen elämyksiä lähialueiden raaka-aineista. Pirkanmaan Osuuskauppa on lähtenyt mukaan Ahlmanin Pientuottajat yhteistyöllä markkinoille -hankkeeseen helpottamaan pientuottajien suoratoimituksia kauppoihinsa. Pirkanmaan Pientuottajatukku PIETU kertoo rakentavansa Suomen parasta lähiruoan toimitusketjua. Eikä REKO-toiminta näytä hiipumisen merkkejä, päinvastoin.

Mutta riittääkö lähiruokaa kaikille?

Pirkanmaalaisten alkutuottajien ja elintarvikeyritysten yhteenlaskettu myynti on vuositasolla noin 600 miljoonaa euroa. Kyselytutkimusten mukaan vuonna 2016 tästä kokonaismyynnistä suoramyynnin ja suoraan lähikauppoihin, -ravintoloihin ja -tukkuihin myytävän tuotannon osuus vaihteli 1-6 % välillä.

Poikkeuksen muodostavat lampaanliha (60 %), marjat (73 %) ja vihannekset (25 %), joita myydään eniten paikallisesti. Näiden volyymit ovat kuitenkin kokonaismarkkinasta hippusia. MTK-Pirkanmaan Visa Merikoski on arvioinut REKO-myynnin arvoksi Pirkanmaalla 2 miljoonaa euroa ja tämä vastaa oman kyselytutkimuksemme tuloksia.

Rohkeastikin arvioiden lähiruokamarkkinan koko Pirkanmaalla on siis vain muutamia prosentteja koko ruokamarkkinasta. Kun yhä useampi haluaa näitä lähituotteita ostaa, saatammekin kohdata yllättävän tarjontapulan. Voisiko mainitsemani muropaketin posketon viittaus lähiruokaan olla seurausta siitä, että kysyntä on jo suurempi kuin tarjonta? Miten muuten tällaiset väitteet voisivat mennä läpi?

Tuottajilla ja jalostajilla on nyt selvä tilaisuus kasvuun

Ruoan tuotantotapojen muuttaminen on hidasta ja riskialtista puuhaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suoraan pellolta pöytään -tyyppisen lähiruokamarkkinan kysyntä kasvaa vakaasti. Tuottajien ja jalostajien kannattaakin nyt kehittää tuotteitaan ja palveluitaan vastaamaan tähän kysyntään. Suoratoimitukset ja suoramyynti, tilapuodit, satokausipohjaiset tuotteet, yhteistyö lähikauppojen kanssa, some-pohjainen markkinointi sekä uudet verkkoalustat ja pientuottajatukut ovat esimerkkejä askeleista, jotka voivat siivittää tällaiseen kasvuun.

Lue aiheesta lisää Maa- ja metsätalousministeriön tuoreesta blogista tai tutustu Pientuottajat -hankkeen ja Pirkanmaan Osuuskaupan uuteen lähiruokapilottiin!