Pirkanmaalla tuotetaan vähemmän eläintuotteita kuin syödään
Hieman vastoin vallitsevia mielikuvia Pirkanmaa ei ole vahvaa lihantuotantoaluetta, kun vertaillaan lihan kulutusta ja tuotantoa maakunnan tasolla. Pirkanmaa tarvitsee käytännössä muiden maakuntien panosta erityisesti naudanlihan ja myös siipikarjan osalta. Naudanlihaa tuotetaan 36 % kulutuksesta, sianlihaa 89 % ja siipikarjanlihaa 61 %. Vastaavat osuudet valtakunnallisesti ovat 85 %, 110 % ja 93 %.
Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskus LUKE:n selvityksestä, jossa laskettiin Pirkanmaan maataloustuotannon suhdetta maakunnan väestön kulutukseen vuonna 2021.
Tuotantomäärissä katsottuna sianlihan tuotanto on maakunnassa vähentynyt merkittävästi, naudanlihan tuotanto jonkin verran. Siipikarjan ja lampaanlihan tuotanto taas on ollut kasvussa. Luvut heijastelevat melko hyvin kuluttajien muuttuvia ruokailuvalintoja, mutta tuotantoa ei ole alueella riittävästi kulutukseen nähden. Myös lampaanlihaa tuotamme edelleen vähemmän kuin syömme (33 %), kun koko Suomessa vertailuluku on 45 %.
Kananmunien tuotanto keskittyy läntiseen Suomeen. Pirkanmaa tuottaa itse munia n. 1,9 miljoonaa kiloa, arvioidun kulutuksen ollessa reilu 6 miljoonaa kiloa. Noin kolmannes munista on siis peräisin Pirkanmaalta ja valtaosa tuodaan Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta. Koko Suomi on kananmunien suhteen omavarainen.
Maidontuotannossa Pirkanmaa on hieman omavaraisempi: nestemäistä maitoa tuotetaan arvion mukaan noin 67 % maakunnallisesta kulutuksesta. Tämä luku ei erikseen huomioi meijereiden sijaintia, vaan ainoastaan maakunnassa sijaitsevat lypsytilat. Maidon logistiikka ei katso maakuntarajoja.
Maitotilojen määrä Pirkanmaalla on vähentynyt rajusti: kymmenessä vuodessa tilamäärä on puolittunut 530:sta noin 270:een. Tuotetut maitolitrat taas eivät ole merkittävästi vähentyneet. Vuosituotanto on ollut melko tasaisesti reilut 120 milj. litraa. Parin prosentin vuosittaista laskua on nähtävissä vuodesta 2020 alkaen, samoin kuin koko Suomen maidontuotannossa.
Kun huomioimme kotieläintalouden painottumisen Suomessa EU-aikana hieman pohjoisimmille alueille, nämä tulokset eivät yllätä. Vastaavat tulokset naudanlihan ja maidontuotannon osalta saataisiin oletettavasti myös useista muista eteläisen Suomen maakunnista. Itä- ja Pohjois-Suomi tuottavat kotieläintuotteita paljolti myös muun Suomen tarpeisiin.
Lampaita laitumella Hämeenkyrössä. Kuva: Jenni Arjoranta, AhlmanEdu
AhlmanEdun länsisuomenkarjan hiehot laiduntamassa. Kuva: Riitta Niiranen, AhlmanEdu
Kauraa ja ohraa yli tarpeen, ruista, vehnää ja perunaa vähemmän
Pirkanmaalla tuotetaan viljaa kutakuinkin Suomalaisen keskiarvon mukaan suhteutettuna väestöpohjaan. Vehnää tuotetaan 80 % koko kulutustarpeesta, ruista 41 %, ohraa 99 % ja kauraa 174 %. Vastaavat luvut valtakunnallisesti ovat vehnälle 88 %, rukiille 75 %, ohralle 80 % ja kauralle 113 %. Ilmeisesti Pirkanmaan savisilla pelloilla kaura ja ohra kasvavat hieman paremmin kuin vehnä ja ruis. Luomuviljelijöiden hieman keskimääräistä korkeampi osuus Pirkanmaalla saattaa osaltaan myös selittää kauran suosiota. Kaura on suotuisa ja tuottava luomuvilja.
Suomalaisesta viljasta siemenkäyttöön tarvitaan arviolta noin 10 %. Tuotantoeläinten rehuksi viljaa käytetään runsaasti: ohrasta yli 80 %, kaurasta 70 % ja vehnästäkin noin puolet. Tämän vuoksi viljaomavaraisuuden laskenta ei ole yksiselitteistä.
Pelkästä ruokakäytöstä Pirkanmaa tuottaa siis ohraa ja kauraa moninkertaisesti yli tarpeen: yli 90 % tuotannosta käytetään eläinten ravinnoksi. Vehnää ja ruista tarvitaan sen sijaan muualtakin suoraan ihmiskulutukseen.
Pirkanmaalla tuotetaan viljaa kutakuinkin Suomalaisen keskiarvon mukaan suhteutettuna väestöpohjaan. Vehnää tuotetaan 80 % koko kulutustarpeesta, ruista 41 %, ohraa 99 % ja kauraa 174 %.
Tuoretta perunaa Pirkanmaalla tuotetaan n. 7 miljoonaa kiloa vuodessa ruokakäytön ollessa noin 24 milj. kg (2016). Perunan osaltakin siis maakunnan omavaraisuus jää alle 30 %:n. Koko Suomi taas tuottaa perunaa tuplasti yli ruokakäytön, jolloin kaikki ruokaperuna kaupassa on aina kotimaista ja perunaa riittää myös elintarviketeollisuudelle raaka-aineeksi. Valtaosa Suomen perunasta tuotetaan Pohjanmaalla, Ahvenanmaalla ja Satakunnassa.
Pirkanmaalla tuotetaan jonkin verran marjoja ja puutarhakasveja, sekä myös erikoiskasveja, erityisesti maakunnan kaakkoisosissa Kangasalla ja Pälkäneellä. Vahvat tuotantoalueet länsirannikolla ja Varsinais-Suomessa ovat kuitenkin mittakaavaltaan huomattavasti suurempia, kuten perunankin osalta. Puutarhatuotannon osalta selvityksessä ei tasetta tutkittu, mutta voimme todeta näiltä osin ruokaomavaraisuutemme melko matalaksi.
Vilja kasvaa. Kuva: Jenni Arjoranta, AhlmanEdu
Hyvin pieni osa ruoasta pysyttelee maakunnan sisällä koko matkan aina alkutuotannosta pakkaus- ja jalostusprosessin sekä vähittäiskaupan tukkulogistiikan läpi.
Pirkanmaan ruokaomavaraisuutta selviteltiin LUKE:n tilastopalveluiden toimesta
Tässä artikkelissa esitetyt luvut ovat peräisin LUKE:n selvityksestä, jossa laskettiin Pirkanmaan maataloustuotannon suhdetta maakunnan väestön kulutukseen yleisimpien ruoan raaka-aineiden osalta vuonna 2021. Alueellinen kulutus selvityksessä perustuu laskennalliseen ravintotaseeseen.
Alueellista ruokaomavaraisuutta voidaan tulkita monella tavalla. Elintarviketeollisuus ostaa raaka-ainetta isolta alueelta. Vähittäiskaupan kuljetus- ja tuotantoketjut ovat pääsääntöisesti valtakunnallisia. Hyvin pieni osa ruoasta pysyttelee maakunnan sisällä koko matkan aina alkutuotannosta pakkaus- ja jalostusprosessin sekä vähittäiskaupan tukkulogistiikan läpi. Selvityksessä ei huomioitu jalostuspaikkaa eikä otettu kantaa siihen, missä maakunnassa tuotettu ruoka kulutetaan.
Selvityksen avulla saamme kohtuullisen yleiskäsityksen Pirkanmaalaisesta ruokatuotannosta, sen volyymeista ja painotuksista. Se vahvistaa käsitystä Pirkanmaasta teollisuus-, teknologia- ja koulutusmaakuntana, jossa on toki hyvin monipuolisesti myös omaa ruoantuotantoa. Tarvitsemme kuitenkin ravintotaseen kannalta keskisen ja pohjoisen Suomen kotieläintuotantoa sekä useiden maakuntien kasvinviljelyn tehokkaita keskittymiä. Omavaraisuusasteemme on näillä mittareilla melko matala.
Erikois- ja puutarhakasvien maakunnallista tuotanto-kulutustasetta ei selvityksessä tutkittu.
Selvityksen tilasi maakunnallinen Parasta Pirkanmaalta -koordinaatiohanke.
Kirjoittaja: Antti Luomala, projektipäällikkö, AhlmanEdu
Editoija: Jenni Arjoranta, AhlmanEdu
