Pirkanmaalainen vaikuttaja Juha Kuisma nostaa esiin kriittisiä näkemyksiä kestävyystransition, teknologian ja kaupungistumisen suhteesta uudessa Paikallinen Ilmastopolitiikka -julkaisussaan.

Otteita kunnallisalan kehittämissäätiön artikkelista:

Kuisman mukaan merkittävä ongelma on, että kaupunkirakenne ei ole resilientti. Se ei siis sido hiiltä eikä itse tuota uusiutuvaa energiaa. Vastaavasti kaupungistuvassa yhteiskunnassa aluepoliittiseksi ongelmaksi koettu maaseutu on ilmastokriisin toteutuessa vetovoimainen asuinpaikka ja kaiken lisäksi uusien ratkaisujen tuottaja. Juha Kuisma näkee kunnilla merkittävän roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kunnissa kuitenkin tarvitaan uutta ajattelua muun muassa kaavoitukseen.

– Kunnilla on oltava operatiivinen vapaus toteuttaa kunkin kunnan olosuhteisiin sopivaa ilmasto- ja resilienssipolitiikkaa. Rakenne on sitä kestävämpi, mitä enemmän asutus on osa uusiutuvia energiajärjestelmiä, Kuisma toteaa.

Juha Kuisman mukaan tarvitsemme kunnissakin kolmea politiikkaa:

1. Jo käynnistetty ja yhteiskunnallisella tasolla sovittu ilmastonmuutosta torjuva ilmastopolitiikka jatkuu, ja sitä jatketaan uusin muodoin esimerkiksi kehitysyhteistyössä ja teknologiapolitiikassa. Tämä johtaa kiertotalouden kautta bioteknologiaan ja nykyistä laajemmin ymmärrettyyn biotalouteen.

2. Sen rinnalle nostetaan resilienssipolitiikka, joka ottaa huomioon, että vaikka teemme parhaamme, ilmastonmuutos toteutuu. Toteutuviin riskeihin varaudutaan. Resilienssi tarkoittaa kriisinkestävyyttä, kestokykyä, joustokykyä, palautumiskykyä, uusiutumis- kykyä. Se tarkoittaa, että iskun kohdatessaan järjestelmä pystyy nopeasti palautumaan uuteen tasapainotilaan. Energiasyistä resilienssipolitiikkaa toteutetaan nimenomaan paikallistasolla ja otaksua voi, että kunnat tulevat olemaan siinä keskeisiä operatiivisia tekijöitä, kuten oli vuoden 1974 energiakriisinkin aikana.

3. Samaan aikaan näiden kahden politiikkalinjan kanssa käynnistetään tietoinen siirtymävaiheen politiikka eli transitiopolitiikka. Fossiilisesta non-fossiiliseen sivilisaatioon siirtymistä voi verrata talon remontointiin. Remontoija asuu itse koko ajan talossa, jota uusii ja korjaa.

Juha Kuisman mukaan tosiasiassa olemme jo transitiossa, mutta sitä ei vielä vain tunnisteta.