Kolme kysymystä 2021 kuntavaaliehdokkaille

Mitä ruokamurros käytännössä tarkoittaa ja miten se pitäisi huomioida kunnissa? Onko päättäjillämme saatavilla ajantasaista tietoa systeemisen muutoksen akuutista tarpeesta? Pirkanmaan Ruokafoorumi haastaa kuntavaaliehdokkaat vastaamaan kolmeen ajankohtaiseen kysymykseen.

1. Miten tuette lyhyitä ruokaketjuja kuntanne päätöksenteossa?

Lähiruokayrittäjyys ja pientuottajat, noutopisteet, torit, yhteisöviljelmät ja kotitarvetuotanto jäävät useimmiten poliittisessa päätöksenteossa suuria elintarvikemassoja liikuttavan vähittäiskaupan ja sen tarvitsemien ruokaketjujen jalkoihin.

Lyhyet ruokaketjut tarkoittavat toimintaa, jossa ruoka-aineet ja jalosteet ostetaan suoraan tuottajilta tai vain yksittäisen välikäden kautta. Yleensä maantieteellinen etäisyys ostajan ja tuottajan välillä on lyhyt. Puhutaan myös lähiruoasta. Kaikki rakastavat lähiruokaa, mutta lähiruoan lisääminen tarkoittaa erilaisten valintojen tekemistä kuluttajilta ja päättäjiltä. Lyhyet ruokaketjut tarkoittavat vähemmän keskitettyä logistiikkaa ja varastointia, kotikutoisempaa markkinointia ja asiakasvuoropuhelua sekä vaivaa kuluttajilta. Valikoima on pienempi. Usein lähiruokatoimijat ovat myös pienempiä, jolloin mittakaavaedut ja monenlainen talouden optimointi jää saavuttamatta. Hinnat ovat siis korkeampia, vaikka tuottajan tilipussissa tämä ei näy.

Toisaalta plussapuolella lyhyet ruokaketjut voivat lisätä maaseudun elävyyttä, luoda työllisyyttä ja liiketoimintaa omaan kuntaan, lisätä ruokakansalaisuutta ja ruoan arvostusta sekä läpinäkyvyyttä. Kuluttajat haluavat lähiruokaa ja useat ruokasektorin aloitteet tukevat tätä. Mutta tukea tarvitaan myös kuntasektorilta.

2. Miten kannustatte hyödyntämään tai kehittämään tyhjiä ja vajaakäytöllä olevia maatiloja?

Tässä skenaariossa maaseudun maisema 2030 tarkoittaa teollisuushalleja ja talon kokoista traktoria pellolla kaksi kertaa vuodessa.

Suomalaisista maatiloista 85 % on lopettanut toimintansa yhden ihmisiän aikana. Jäljelle jääneistä jopa kahden kolmasosan ennustetaan kylmenevän tällä vuosikymmenellä. Lopputuloksena voi olla tilanne, jossa maatilayrittäjä on ani harvoin tavattava poikkeuslaji, joka operoi teknologian avulla valtavia pinta-aloja suuryrityksen johtajan tapaan. Mitä pienemmille tilakeskuksille tapahtuu?

Tämän skenaarion rinnalla nähdään toimijoita, jotka haluavat rakentaa erikoistuotantoon, lähiruokayrittäjyyteen ja kotitarveviljelyynkin perustuvaa elämäntapaa. Tällöin useimmiten viljellään kasveja ja kasvatetaan eläimiä uudistavasti ja enemmän luonnon ehdoilla. Taloudellinen kannattavuus onnistuu vielä vain harvoilta. Sosiaaliset ja ekologiset arvot ajavat monia silti kokeilemaan. Pienet ja monilajiset tilat ovat ehkä (vielä) tehottomia, mutta ne voivat elävöittää maaseutua, uudistaa ekosysteemejä ja tuottaa ruokaa suoraan lähialueen asukkaille. Jättitilat onnistuvat tässä heikommin: niiden tuottaman raaka-aineen asiakkaita ovat suuret jalostajat ja vähittäiskauppa.

Miten siis kuntapäättäjänä edesauttaisit uusien pienten tilaekosysteemien kehittämistä maaseuduille?

3. Vaikutatko itse ruokavalinnoillasi?

Asiantuntijat puhuvat hyvin yksituumaisesti siitä, mikä on tulevaisuuden kestävä ruokavalio: vähemmän ja laadukkaampia eläintuotteita, vähemmän prosessoituja elintarvikkeita, enemmän ja ekologisemmin tuotettuja kasvikunnan tuotteita; satokauden mukaista syömistä; luonnontuotteita ja lähialueiden riistaa ja kalaa.

Ruokamarkkinat reagoivat kuluttajien käyttäytymiseen ja päättäjät ovat esimerkkejä muille. Miten siis sinä kuntavaaliehdokkaana itse ohjaat valintojasi ruokakaupassa ja jääkaapilla?

 

Ruokamurros kysyy päättäjiltä ymmärrystä ja visiota

Kuntavaaleissa 2021 epävarmuudet ja uudistumisen tarpeet tiivistyvät. Etenkin hyvinvointivaltion talouden perusta, varallisuuden jako EU:n sisällä ja tulevaisuuden kasvun edellytykset lämmittävät keskustelua. Samaan aikaan ruokajärjestelmän asiantuntijat ovat lähes yksimielisiä siitä, etteivät huipputehokkaat teolliset ruokaketjut ole nykymuodossaan kestävällä pohjalla. Murrosta tarvitaan sekä kansalaisten terveyden, ympäristön monimuotoisuuden, maaperän hyvinvoinnin että tuottajien menestymisen kannalta. Ruokaa on tuotettava tulevaisuudessa kestävämmin ja toisaalta oikeudenmukaisemmin. Pieni hienosäätö ei riitä.

Maatalousyritykset ja elintarviketeollisuus panostavat jo hiilensidontaan ja ”luonnonmukaisuuteen” sanan kaikissa merkityksissä, mutta kansainvälinen kilpailu (ja kuluttajan mielihalut) ovat armottomia. Monet kansalaiset ovat samalla alkaneet panostamaan aiempaa enemmän kotitarvetuotantoon. Siementen pienet erät loppuvat jo helmikuun alussa ja kasvatuslavoja nousee pihoille.

Yhtä oikeaa näkemystä ruokamurroksen toteutuksesta on vaikea löytää. ”Velhot” uskovat uusiin teknologioihin, talousjohtamiseen ja markkinoihin. ”Profeetat” tutkivat permakulttuuria, maaperän biologisia voimia sekä ruoantuotannon hajauttamisen mahdollisuuksia. Suurin osa kituuttelevista ruoan tuottajista ja vähävaraisista ruoan ostajista ei saa nopeaa apua kummaltakaan.

Kestävä ruokamurros edellyttää kuntapäättäjiltä ymmärrystä ruokasektorin monitasoisista muutosvoimista ja tähän ymmärrykseen perustuvia päätöksiä. Kansalaiset haluavat lähellä tuotettua, puhdasta ja ympäristön kannalta kestävästi tuotettua ruokaa. Toisaalta osa kansalaisista ei pysty valitsemaan kukkarollaan, koska heille edullinen ruoka on pärjäämisen elinehto.

Pirkanmaan Ruokafoorumi

Ruokafoorumi on vuonna 2020 perustettu maakunnallinen verkosto, joka edistää kestävää ruokamurrosta. Pirkanmaan Ruokafoorumi tuo yhteen alan yrittäjät, tutkijat, vaikuttajat ja kansalaistoimijat. Ruokafoorumin missiona on luoda pitkäkestoinen, avoin ja monipuolinen keskusteluareena, jossa suunnataan maakunnan ruokajärjestelmää kohti kestävyyttä, uudistavuutta ja paikallista elinvoimaisuutta ja jossa erilaiset näkemykset tulevat kuulluksi.

Lisää Ruokafoorumista ja osallistuminen sen toimintaan.

Ruokafoorumin avaustilaisuuden paneelissa puhuttiin sekä globaaleista että paikallisista asioista