Blogivieraamme Marko Mäkinen Pirkanmaan liitosta arvioi ruoantuotantoa maakuntaohjelman ja kestävän talouden ”donitsimallin” kautta.

Lue lisää maakuntaohjelmasta täältä tai täältä

Huoltovarmuus ja vihreä siirtymä kannustavat paikallisen ruoan tukemiseen

Kirjoituksen aiheeseen tuli uutta terävyyttä Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Poikkeukselliset ajat ovat aivan uudella tavalla tehneet näkyväksi, miten tärkeää paikallisten tuotteiden toimitusvarmuus onkaan. Suomessakin ruokahuolto toimii melko lailla kädestä suuhun, isoja ruokavarastoja ei ole ja lyhyetkin katkot tuotannossa tai kuljetuksissa näkyvät nopeasti tyhjinä kaupan hyllyinä. Ulkomaisten tuotteiden toimitusvaikeudet ja energian hinnan nousu heijastuvat vikkelästi ruuan saatavuuteen ja hintaan. Ruokahuollostamme on tullut globaalin keskinäisriippuvuuden aikakaudella pelottavankin haavoittuvainen.

Pirkanmaata ei ehkä ole tapana ajatella ruoka-aittana eikä meillä maakunnan elintarviketuotantoa nosteta samalla ylpeydellä esiin kuin vaikkapa naapurissa Etelä-Pohjanmaalla. Syytä kuitenkin olisi. Onhan laadukkaista raaka-aineista, lähellä ja kotimaisella työllä tuotettu ruoka yli puolelle miljoonalle pirkanmaalaiselle päivittäinen välttämättömyys. Moni tuttu arjen herkku matkaa pöytiimme yllättävän läheltä, osaavilta tuottajilta ja jalostajilta Sastamalasta, Kangasalta, Akaasta, Nokialta…

Huoltovarmuus on tietysti ajankohtainen huolenaihe, mutta se ei ole ainoa lähiruokaan satsaamista puoltava näkökohta. Käynnissä oleva vihreä siirtymä ja hiilineutraalisuustavoitteet edellyttävät myös ruokatuotteiden päästöbalanssin punnintaa. Kannattaa myös huomata, että ilmastomyönteisyys ja huoltovarmuus ovat itse asiassa saman asian eri puolia. Molemmista syistä on järkevämpää suosia pälkäneläistä perunaa ja Kangasalla kasvanutta broileria kuin brasilialaista nautapihviä ja thaimaalaista riisiä. Meillä jokaisella on kuluttajina tässä asiassa täsmälleen oman kokoisemme vastuu ja valta, ja vastuulliset tuottajat ja kauppiaat kyllä kuulevat asiakkaidensa äänen.

Donitsimallista tasapainoa

Uusi Pirkanmaan maakuntaohjelma linjaa maakunnan kehittämistä ja niitä uusia, uljaita avauksia, joita tarvitsemme, kun ajat ja tarpeet muuttuvat. Maakuntaohjelmassa näkökulmaksi on otettu ”donitsimalli”, joka hakee tasapainoa inhimillisten tarpeiden ja luonnon kestävyyden rajojen välillä. Kestävyys ja vastuullisuus ovatkin maakuntaohjelman isoja, läpikulkevia teemoja. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä talous edellyttää muun ohessa elintarvikeketjujen, lähiruoan, kaupunkiviljelyn ja muiden omasta takaa löytyvien resurssiemme vastuullista hyödyntämistä, johon yhdistyy tuotteiden jalostusasteen nosto laatumielikuvan hiomiseksi huippuunsa. Myös luontoa säästävien ja hiilitasetta kohentavien viljely- ja karjankasvatusmenetelmien käyttöönotolla on iso vaikutus tavoitteiden suuntaan edettäessä. Ympäristöllisesti kestävä tuotanto on lähes aina myös taloudellisesti kestävää.

Turvallista lähiruokaa pitää olla nyt ja myös tulevaisuudessa saatavilla, se on maakuntalaisten perusoikeus. Ruokatuotanto luo myös tuloa ja työllisyyttä maakuntaan, ja niin täytyy jatkossakin olla. Ilman riittävää omavaraisuutta on vaikea rakentaa uskottavaa muutosjoustavuutta. On kuitenkin selvää, että perinteistä tehomaatalouteen ja bulkkituotantoon perustuvaa tuotantomallia on uudistettava. Uudistustyössä tärkeää on varmistaa tuotannon kannattavuus, mutta uskon, että näinä aikoina kuluttajilta löytyy ymmärrystä sille, että kotimainen, laadukas tarjonta saa myös maksaa.

Pirkanmaalla kannattaa satsata erinomaisuuteen, erottumiseen ja ekologisuuteen. Siihen meillä on mitä parhaimmat edellytykset – ja myös mitä painavimmat syyt!

Lue lisää maakuntaohjelmasta täältä tai täältä

 

Marko Mäkinen

suunnittelupäällikkö

Pirkanmaan liitto

050 5347760

[email protected]