Uudistavan maatalouden tutkija Galina Kallio esittää yhdessä Ilja Lehtisen kanssa VOIMA-lehden tuoreessa artikkelissa kriittisen näkökannan vallitsevan teollisen maatalouden kestävyydestä.

Kaiken kaikkiaan: koronashokin seurauksena koko järjestelmän hauraus, kestämättömyys ja haavoittuvuus alkaa piirtyä esiin. Finanssimarkkinoiden heilahtelut, tuleva lama ja pitkien logististen ketjujen kasvava epävakaus pitävät globaaleista markkinoista riippuvaisen ruuantuotannon tulevaisuudessakin epävarmana. Vaikka keskittyneen ja yksipuolisen tuotannon ulkoisvaikutukset ja haavoittuvuus ollaan tiedetty jo pitkään, maatalouspolitiikka on keskittynyt tämän kestämättömän tuotantorakenteen tukemiseen. Siitäkin huolimatta, että rahoituksen alkeiskurssilla jokainen oppii olemaan laittamatta kaikkia muniaan samaan koriin.”

Kirjoittajien mukaan tehostetulla maataloudella on maaperän köyhtymisen lisäksi vahva yhteys pandemiauhkiin ja ruokaturvan heikkenemiseen:

Globaalista näkökulmasta tehotuotanto on myös eräänä syynä tihentyneisiin pandemiauhkiin. Nature Sustainability -lehdessä kesällä 2019 ilmestyneessä artikkelissa tutkijat toteavat, että virusten ja tehomaatalouden välillä on vahva yhteys. He ennustavat, että koronan kaltaiset virukset lisääntyvät tehotuotannon vallatessa lisää pinta-alaa luonnon ekosysteemeiltä. Korona ei taatusti ole ensimmäinen eikä viimeinen meitä koetteleva virus. Keskitetyn tehotuotannon haitat ovat käymässä akuutimmiksi kuin koskaan. Nyt on viimeistään aika muuttaa suuntaa. Paitsi, että riippuvuutta maailmanlaajuisista markkinoista, toimitusketjuista ja muista riippuvuuksista olisi Suomessa purettava, meidän tulisi ehdottomasti kiinnittää yhä kokonaisvaltaisempaa huomiota siihen, miten ruoantuotanto kohtelee maaperää ja ympäristöä.

Tulevaisuudessa Suomella on entistä vähemmän varaa olla riippuvaisia degeneratiivisesta – rappeuttavasta, omat resurssinsa loppuun kuluttavasta – maataloudesta.”