Voisiko lohkoketjuteknologia, johon Bitcoin ja muut ns. kryptovaluutat perustuvat, vauhdittaa ruokaketjujen uudistamista? Miten tämä käytännössä onnistuisi? Mistä mystisen kuuloisessa lohkoketjussa oikeastaan on kyse ja miten se voi liittyä ruoantuotantoon?

Tamperelainen fintech-asiantuntija Veikko Eeva avaa kyseistä teknologiaa blogikirjoituksessaan ja pohtii sen mahdollisuuksia ruokaketjujen kannalta.

 

Lohkoketjut, kestävä ruoka ja pirkka-kapula

Tässä artikkelissa käsittelen lohkoketjuja, luottamusta ja ruuan tuotantoa. Yleensä lohkoketjujen yhteydessä puhutaan ”luottamuksen minimoinnista”. Parempi kuvaus mielestäni on, että luottamusta tarvitaan siellä, minne muodolliset instituutiot ja liiketoimintaprosessit eivät ulotu.

Mitä tämä tarkoittaa? Ehkä sitä, että myös ruuan tuottaminen kestävästi vaatii uusia instituutioita – tai ainakin uudistuvia instituutioita.

Mistä lohkoketjuissa on kyse?

Sorin aukiolla seisova, jo edesmenneen Harry Kivijärven (1931–2010) Pirkka-patsas. Kuva: Visit Tampere

Lohkoketju on digitaalinen sovellus vanhasta ideasta. Idea on yllättäen kuvattu Tampereen Sorin aukion Pirkka-patsaassa. Patsaan esittämä Pirkka-kapula, tai ’pulka’, on kuin kuitti lupauksesta maksaa myöhemmin. Lohkoketju on tapa luoda näitä kuitteja digitaalisesti ja pitää ne aikajärjestyksessä kuin tilikirjassa.

Miten näitä digitaalisia tilikirjoja käyttämällä luodaan kryptovaluuttoja ja rahaa? Entä miten näiden ympärille on muodostunut erilaisia lohkoketjuyhteisöjä, uusia liiketoimintaprosesseja ja ehkä vielä instituutioitakin?

Aloitetaan kaikille tutusta rahasta. Tämän jälkeen voimme kertoa, miksi lohkoketjujen ”rahakkeita” kutsutaan kryptovaluutoiksi.

Rahan alkuperä on luottosuhde: tämä näkyy korttimaksujen yhteydestä maksuautomaatin vaihtoehdossa ’credit’ (tai harvemmin nykyään sanottaessa ’luotolla’), joka on latinankielistä alkuperää ’credo’: minä uskon. Tämä tarkoittaa, että luoton myöntäjä uskoo saavansa maksun tavaroista tai palveluksista tulevaisuudessa. Kortilla kaupassa maksettaessa tapahtuma tallennetaan pankin järjestelmään, pankin tilikirjaan.

Ennen luottokortteja tämä nämä lupaukset on täytynyt tallentaa muistiin myöhempää sovitusta varten jonnekin muualle kuin pankkiin.  Esim. Pirkka-kapulaa kuvataan seuraavasti: ”Pirkka-veistoksen aiheena on pirkaksi tai pulkaksi kutsuttu puukapula, jota käytettiin kuitin tapaan. Kapulaan merkittiin lovimerkinnöillä tavaran arvo tai määrä, kapula halkaistiin ja kummallekin kaupan osapuolelle jäi oma puoliskonsa. Vastaavanlaisen maksuvälineen ovat tunteneet monet Euroopan ja Aasian kansat.”

Näistä lupauksista tulee myös sanonta ”päivä pulkassa”, kun tehdystä työstä tehtiin palkanmaksua varten merkintä.

Lohkoketjut, tilikirjat ja luottamus

Lohkoketjujen idea on hyvin samankaltainen. Eräs aikansa kuuluisimmista taloustietelijöistä Joseph Schumpeter (1883–1950) esitti aikoinaan, että raha on sosiaalinen konstruktio tai sopimus. Tämän ytimekäs ilmenemismuoto olisi suuri tilikirja, johon tallennettaisiin ihmisten toisilleen antamat lupaukset ja vastavuoroisesti saadut palvelukset tai tavarat.

Lohkoketju on tällainen massiivinen tilikirja. Merkinnät lohkoketjuun vastaavat pulka-tikkujen lovia.

Erona pankkijärjestelmään ja pulkiin on, että tilikirja on yksi ja yhteinen ja siihen voi kuka tahansa kirjoittaa ja sitä voi kuka tahansa lukea. Allekirjoituksia ei myöskään tehdä ”pankkitunnuksilla”, vaan millä tahansa toimivalla allekirjoitusvälineellä.

Lohkoketjuyhteisöissä ihmiset usein haluavat kertoa, mikä on oma allekirjoitusväline. Näitä voi toki olla useita. Lohkoketjussa allekirjoitukset laitetaan jonoon ja yhä useammin myös salataan: niitä on käytännössä hyvin hankala muuttaa ja näin syntyy yhteinen luotettava kirjanpito. Tähän kirjanpitoon voidaan kirjoittaa henkilön myöntämä luotto toiselle erilaisin ehdoin.

Näin ikään kuin luodaan rahaa, kuten aiemmin esitetyssä luottosuhteessa.

Tällaisen digitaalisen luottamuksen rakentaminen ei ole helppoa. Lohkoketjut ovat (toimiessaan) kuin sosiaalisten suhteiden liimaa, joka helpottaa luottamussuhteiden rakentamista. Ehkä ne jopa tilkitsevät tuttujen instituutioiden – kuten pankkien ja ruokaketjun yritysten – jättämiä rakoja ja jopa luovat uusia.

Lohkoketjuyhteisöt ja ruoka

Pohdin usein, että meillä Suomessa ja Pirkanmaalla on hyvä tilanne, koska monella on sukulaisia ja juuria maaseudulla, emmekä ole vieraantuneet maasta, kuten niin monet.

Itse olen viettänyt kesiäni Uukuniemellä nykyisessä Parikkalassa. Kun käyn tapaamassa sukulaisiani, tunnen vielä perheeni kanssa itseni tervetulleeksi, vaikka ihmiset lapsuuden kesien ajalta jo alkavat vanheta. Kun maailma muuttuu nyt nopeasti, ehkä meillä Suomessa on mahdollisuus yhdistää uutta ja vanhaa ja luoda uudenlaista toivoa.

Lohkoketjujen digitaalisesti vaivattomasta vuorovaikutuksesta seuraa, että lohkoketjuyhteisöissä toimivat ihmiset asuvat usein eri puolilla maailmaa eivätkä ole tavanneet toisiaan. Joskus ihmiset eivät edes tiedä toistensa oikeita nimiä tai sijaintia. Monella näissä yhteisöissä on kuitenkin vahva halu muuttaa maailmaa. Instituutioomme ja markkinamme eivät kaikkialla toimi kuten pitäisi.

Tämä yhteistyö näyttää ja tuntuu samalta kuin edelleen maatalousyhteisöissä. On jo syntynyt lohkoketjuyhteisöjä, joissa suunnitellaan, toteutetaan ja rahoitetaan kestävän maanviljelyksen projekteja. Osallistujat näissä ovat usein eri taustoista ja ehkä yhteistä on, että ihmiset ovat löytäneet toisena ja luoneet yhdessä lohkoketjujen avulla jotain arvokasta. Tyypillisin käytännön ratkaisu on hiilikrediittien kauppa. Käytännössä siis hiilipäästöjä tuottavat yritykset ja organisaatiot maksavat siitä, että toisaalla sidotaan hiiltä uudistavilla ja hiiltä sitovilla menetelmillä. Lohkoketjun avulla tästä kaikesta pidetään kirjaa.

Melko tunnettu tällainen verkosto uudistavien maaviljelyshankkeiden edistämiseksi on Regen Network, joka luo hiilihyvityksiä lohkoketjujen avulla ja tukee näin maatalousekosysteemien uudistamista. Toinen esimerkki on KlimaDAO, jossa yhteisö hallitsee hiilihyvityksistä saatavaa kassaa. Tavoitteena on luoda uudenlainen valuutta. Hiilihyvityksiä voi saada muun muassa uudistavista maanviljelysprojekteista. Joissain tapauksissa projektit tekevätkin joko yhteistyötä suoraan tai näiden käyttäjät vaihtavat hallitsemiaan resursseja keskenään.

Lohkoketjuihin liittyy laajempia pohdintoja

Edellä on kerrottu yksinkertaistettu versio lohkokejtuista ja siinä käsiteltiin lähinnä ns. ’sisärahaa’ (engl. ’inside money’). On myös ’ulkorahaa’ (engl. ’outside money’), joka ei perustu ihmisten väliseen luottoon samalla tavalla. Klassinen esimerkki on kulta, mutta se voisi olla äärimmäisessä tapauksessa myös vehnä tai vesi (yleensä jokin reservivaluutta, kuten Yhdysvaltain dollari).

Näiden kahden yhdistelmä on toki mielenkiintoinen, vaan ehkä toisen artikkelin aihe. Lohkoketjuihin liitetään usein myös älysopimukset, jotka ovat kuin erilaisia prosesseja, jotka toimivat sähköisillä allekirjoituksilla. Näiden lohkoketjumekanismien ympärille onkin syntynyt erilaisia yhteisöjä, joita kutsutaan hajautuneiksi autonomisiksi organisaatioiksi (DAO, decentralized autonomous organization). Nämä yhteisöt usein liittävät oikean maailman asioita lohkoketjussa käytettäviin. Ajatuksena on, että vuorovaikutus, kaupankäynti ja sopiminen on lohkoketjujen kautta vaivattomampaa.

Kirjoittajasta

Veikko Eeva on tietojärjestelmäarkkitehti ja startup-yrittäjä

www.lumoin.com

LinkedIn