Tämä on arvio tutkimuskatsauksesta. Lue alkuperäinen artikkeli täältä.

Minkälaisesta tehokkuudesta on kyse, kun puhumme tuotannon tehokkuudesta?

Ostetaanko ruoantuotannossa lyhyen aikavälin tuottavuutta heikentämällä pitkän aikavälin edellytyksiä? Näin väittävät tutkijat Galina Kallio ja Ilja Lehtinen Maaseutututkimus-lehden katsauksessa.

Kirjoittajien mukaan nykyiset ruoantuotannon tavat eivät tavoittele kestävää tehokkuutta, vaan pyrkivät ainoastaan vähentämään ihmistyötä. Heidän mukaansa kärsimme ns. ”energiasokeudesta”, joka liittyy uskonvaraiseen tarinaan rajattomasta teknologisesta kehityksestä, jossa energiaa on aina saatavilla enenevissä määrin ja vapautumisen manuaalisesta työstä katsotaan jatkuvan pysyvästi. Lisäksi tuotannon ulkoisvaikutukset ekosysteemiin, maaperään ja yhteiskuntaan on pitkälti sivuutettu.

”Tehomaatalous on koko historiansa ajan ratsastanut edullisen fossiilienergian aallonharjalla.”

Historiallinen ruokakriisi tulossa?

Katsauksessa esitetään vallitsevasta maatalouspolitiikasta poikkeava väite, jonka mukaan olemme teollisessa maataloustuotannossa ajautuneet umpikujaan. Maaperä kuluu ja lannoitevarat hupenevat. Käytämme koneellisessa ruoantuotannossa monikymmenkertaisen määrän energiaresursseja verrattuna työvoimavaltaiseen, paikalliseen erikoistietoon perustuvaan pientuotantoon. Lisäksi olemme yhä riippuvaisempia monimutkaisista globaaleista tuotantoketjuista. Hehtaarituottoihin sidotulla toimintamallilla on Kallion ja Lehtisen mukaan tulossa rajat vastaan sekä fossiilisten tuotantopanosten, maaperän kestokyvyn, että ruokaketjujen resilienssin osalta. Liika tehokkuus heikentää resilienssiä, siis mukautumiskykyä.

Kirjoittajien kritiikki kohdistuu edistysuskon, kaupungistumisen ja luonnosta vapautumisen tarinaan, joka jaetaan yhtäläisesti eri poliittisissa leireissä. ”Työstä vapautumisen ytimessä on myytti maatyön taantumuksellisuudesta ja takapajuisuudesta, joka elää paitsi markkina-ajattelun kovimmassa ytimessä myös ”uuteen työhön” ja teknologiseen utopismiin nojautuvassa uusvasemmistolaisuudessa… maaseutua ja ruokataloutta ei vihervasemmistolaisissa visioissa useinkaan edes mainita.” Tätä edistysuskoa arvostellaan melko suoraviivaisesti, viittaamalla esim. Post Carbon Instituten näkemykseen ”Suuresta Yksinkertaistumisesta”. Kirjoittajien mukaan kyseessä ei ole ekologinen painotus, vaan historiallinen ruokakriisi on alkamassa.

”Tällöin yhteiskunnan käytettävissä oleva nettoenergia alkaa vähetä, jolloin korkeaan energiansyöttöön perustuvat monimutkaiset yhteiskuntarakenteet ja tuotantojärjestelmät alkavat purkautua yksinkertaisempaan tilaan.”

Edessä siirtymä monimuotoisempaan ja enemmän ihmistyöhön perustuviin tuotantotapoihin?

Kallion ja Lehtisen analyysin mukaan rarvitsemme siis tuotantotapojen moninaistamista ja osittain jopa 180-asteen suunnanmuutosta: työvoima- ja tietointensiivistä, paikallisempaa, mittakaavaltaan pienempää ja monimuotoisempaa ruoantuotantoa. Alkutuotantoon tarvitaan enemmän ihmisiä ja älykkäitä menetelmiä, jotka korvaavat ulkoisia energia- ja resurssipanoksia: Pieniä monilajisia puutarhoja ja maatilakokonaisuuksia, pieniä nautatiloja, kanaloita ja lammastiloja, kotitarveviljelyä ja yhteisöviljelyä.

Perinteiseen tietoon ja paikallisiin olosuhteisiin perustuvat (manuaaliset) tuotantotavat tarvitsevat kirjoittajien mukaan kymmeniä, jopa satoja kertoja vähemmän energiaa.Pimentel et al vertailu

 

”Ei pidä ajatella, että tämä kehityssuunta olisi teknologiavastainen tai ”primitivistinen”. Kyse on ennemmin siitä, miten, mihin, miksi ja millaista teknologiaa alkutuotannossa käytetään… Erilaiset järjestelmät voivat täydentää toisiaan – samalla kun kokonaiskuvassa painoa siirretään pois energiaintensiivisistä ja monokulttuureihin perustavista tuotantotavoista.”

Miten tämä käytännössä vaikuttaisi ruoan hintaan, markkinoihin ja maatalouspolitiikkaan, jää kirjoituksessa vielä käsittelemättä.

Mitä mieltä sinä olet? Kumpaan väitteeseen uskot?

1) Teknologinen kehitys ratkaisee energian ja luonnonvarojen rajallisuudesta syntyneet ongelmat ja voimme jatkaa ruoantuotantoa ulkoisen energian voimin?

2) Vai näetkö kirjoittajien tapaan, että meidän tulee hyväksyä tulevaisuus, jossa yhä useammasta tulee pienviljelijä, joka tarvitsee ”soveltuvaa teknologiaa”  ja perinteistä lihasvoimaa?

Jaa artikkeli ja kerro näkemyksesi. Tekstin alta löydät pikalinkit jakamiseen eri kanavissa.