Aamulehden vieraskynä: aitoja toimia lähiruoan hyväksi kuntapolitiikassa

Parasta Pirkanmaalta -hankkeen Eeva Ylinen ja Antti Luomala kirjoittivat 14.6.2021 Aamulehteen mielipidekirjoituksen, jossa kritisoitiin kuntavaalien yhteydessä käytävää yksiulotteista lähiruokakeskustelua.

Miksipä ei kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa tarjottaisi lähellä tuotettua ruokaa? Mediaseksikäs aihe vaikuttaa äkkiseltään hyvältä idealta. Mutta kuten sanonta menee: jos kaikilla on sama ajatus, kukaan ei ajattele.

Lue teksti Aamulehden sivuilla

Mitä kunnat oikeasti voivat tehdä lähiruoan eteen?

Ahlman haastoi keväällä kuntavaaliehdokkaita työhön lähiruoan puolesta. Aika monelta taisi itse haaste jäädä lukematta.

Poikkeuksetta haasteeseen vastanneet kertovat ajavansa lisää lähiruokaa julkisiin keittiöihin. Miksipä ei kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa tarjottaisi lähellä tuotettua ruokaa? Mediaseksikäs aihe vaikuttaa äkkiseltään hyvältä idealta. Mutta kuten sanonta menee: jos kaikilla on sama ajatus, kukaan ei ajattele.

Todellisuudessa ne ajat ovat kaukana, kun kouluruoka valmistettiin läheisen maatilan tuotteista ja jämät vietiin naapurin possuille. Menneeseen ei ole paluuta. Julkisten keittiöiden tehokkuus ja tarve tehdasvalmisteiden käyttöön vaatii jotain aivan muuta. Keskitetyt keittiöt käyttävät halpoja puolijalosteita ja isoina massoina, mikä tarkoittaa poikkeuksetta raaka-aineiden käsittelyn ulkoistamista. Liha pitää useimmiten saada koko kunnan ateriatuotannon kattavalle keskuskeittiölle valmiiksi paistettuna ja porkkanat oikean kokoisiksi pilkottuna. Usein ne tulevat myös julkisen hankintarenkaan kautta, missä kilpailutus tehdään yhtä aikaa useaan kuntaan.

Kyse on helposti tuhansista tonneista tiettyä puolijalostetta. Tarjoaja sitoutuu toimittamaan sen tasalaatuisena ja -määräisenä ympäri vuoden minimaalisella korvauksella. Harvalla pirkanmaalaisella pientuottajalla on kykyä täyttää näitä vaatimuksia. Tarjousten pilkkomisella on toki voitu hieman vähentää massoja ja huomioida pienempiä toimittajia. Rakenne ei kuitenkaan taivu tukkutason ostamisesta ilman huomattavaa kustannustason nousua.

Pientuottajan tai pienen jalostajan näkökulmasta: jos tuotat huippulaatua ja suhteellisen pieniä eriä, miksi myisit kaiken bulkkihinnalla?

Lähiruoan tiukka määritelmä voi antaa tilanteesta liian synkän kuvan. Ruoan kotimaisuusaste julkisissa keittiöissä on nimittäin korkea, alueesta riippuen 70–95 %. Lähiruoan käyttöaste taas vaihtelee maakunnittain 1–47 % välillä ja on hyvin riippuvainen siitä, kuinka paljon jalostavaa teollisuutta maakunnassa on. Pirkanmaan luku on 5–6 % luokkaa.

Julkisten keittiöiden lähiruoan käytön korostaminen näyttääkin enemmän poliittisten pisteiden keräämiseltä kuin ruokasektorin kehittämiseltä. Julkinen sektori on toki iso ostaja, mutta lähiruokatoimijoille ja pientuottajille väärä asiakas.

Hopealuotien sijaan peräänkuulutamme kuntapäättäjiltä toimia, joilla aidosti edistetään ruokasektorin pienyrittäjyyttä. Lyhyiden ruokaketjujen tuottajat ja perheviljelmät, pienet jalostajat ja heidän asiakkaansa jakavat nyt ruokaa somen kautta parkkipaikoilla. Tukijärjestelmässä he jäävät helposti paitsioon. Kuntien maaseutu- ja elinkeinotoimet voisivat tehdä paljon muutakin kuin toimia tukipolitiikan välipysäkkinä.

Ideoita, tietoa ja aloitteita alan verkostoista, kuten Pirkanmaan Ruokafoorumista, kyllä löytyy. Kannustammekin kuntavaikuttajia liittymään näihin verkostoihin, perehtymään alan toimintaympäristöön ja etenkin lyhyiden ruokaketjujen tarpeisiin.

Eeva Ylinen

Antti Luomala

|2021-06-18T08:14:58+03:0015 kesäkuun, 2021|Blogi|Kommentit pois päältä artikkelissa Aamulehden vieraskynä: aitoja toimia lähiruoan hyväksi kuntapolitiikassa

Tietoa kirjoittajasta:

Projektipäällikkö Ahlmanin ruokahankkeissa. Yhteiskuntatieteilijä elinvoimaisen paikallisen ruokajärjestelmän asialla.